MLL ja Piltti ovat yhdessä vähentämässä vanhemmuuden paineita ja haastoivat kaikki mukaan #kantapäänkautta -kampanjaan. Tarkoituksena on siis jakaa kuva tai vinkki muille vanhemmille, jotka tuskailevat kaikenmaailman vanhemmuudenpaineiden ja -odotusten kanssa.
Itse olen aina ollut kova murehtimaan ja stressaamaan kaikesta. Kaikki pitäisi saada aina heti hoidettua ja on tosi vaikeaa hyväksyä, että kaikkeen en pysty vaikuttamaan vaikka mitä tekisin! Edelleenkin tuppaan usein murehtimaan kaikkea sitä mihin en voi vaikuttaa, mutta ehkä olen ihan vähän oppinut myös hellittämään. Ehkä? Tai ainakin tiedostamaan, että siinä stressaamisessa ja murehtimisessa ei oikeasti ole mitään järkeä eikä se auta yhtään mitään. Sillä ei voi muuttaa tai parantaa mitään.
Lapset ovat opettaneet, että murehtiminen tai stressaaminen eivät saa aikaiseksi muuta kuin pahan mielen. He ovat todistaneet, että vaikka kuinka murehdin ruokahaluttomuutta, alkavaa flunssaa tai tulevaa yötä, eivät ne siitä miksikään murehtimalla muutu. Jos en pysty jotain muuttamaan, silloin se tarvitsee hyväksyä ja antaa ajan tehdä tehtävänsä. Huominen tuo kyllä omat murheensa joka tapauksessa, joten turha sitä on etukäteen murehtia!
Helpommin sanottu kuin tehty, mutta tosiaan ainakin yritän. Välillä se on tosi hankalaa, mutta ehkä se siitä! Jotenkin olen pyrkinyt luottamaan itseeni äitinä ja uskomaan, että minä osaan tehdä oikeat valinnat lapsiani koskien. En jaksa välittää, jos joku haluaa syyllistää minua tai minun valintojani lasten hoidon ja kasvatuksen suhteen. Teen parhaani ja tiedän, että se riittää!
Imetys oli esikoisen kohdalla se asia, josta minä sain kritiikkiä osakseni ja aluksi otin sen raskaasti. Olin muka huono äiti kun pumppasin ja annoin maitoni korvikkeen kanssa pullosta kun imetys ei onnistunut. Vauvani ei muka saanut tarpeeksi läheisyyttä ja mitä muuta! Kun maidontulo loppui ja siirryin kokonaan korvikkeeseen – se vasta kamalaa olikin. Äidinmaito kun on se ainoa oikea vauvanruoka. Onneksi siinä vaiheessa ymmärsin lopettaa syyllistämästä itseäni ja hoksasin, että koko perhe voi paremmin kun minä en stressaa imetyksen epäonnistumista vaan annan korvikkeen pullosta. Yllättäen vauva sai masun täyteen ja minä mielenrauhan!
Mutta tosiaan ei kannata stressata turhia! Tai siis ei kannattaisi. Ei se mitään auta.
-Riika