Sofia täytti tänään viisi. Viisi vuotta olen ollut äiti! Sofiaa kun katson, olen ollut aika hyvä äiti vaikka en vastasyntyneenä ottanut viereen nukkumaan tai yrittänyt imettää tissit verillä vaan leikkasin korviketetran auki jo heti kotiin päästyämme. Yritin kyllä, mutta ei se vaan onnistunut! Enkä siitä sitten parin kuukauden stressaamisen ja syyllistymisen jälkeen enää jaksanut (onneksi) syyllistyä vaan aloin kuunnella itseäni ja vauvaani.
Toi imettämishössötys on kyllä sellainen syllistysväline, jota tuoreita äitejä kohtaan käytetään! Miksi?? Ymmärrän, että imettämisessä tuetaan ja opastetaan, mutta se syyllistäminen ja äitiyden arvottaminen imetyksen perusteella on ihan uskomatonta. Mutta ei siitä sen enempää! Näitä äitien syllistämisvälineitä kyllä löytyy yllin kyllin enkä voi ymmärtää kuinka joidenkin ihmisten mielestä asiat muka voisivat olla mustavalkoisia. Eihän mikään asia tässä maailmassa ole mustavalkoinen! Se, mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi kaikelle muille.
Esikoisena Sofia on opettanut minulle paljon. Ja opettaa edelleen! Äitiyden myötä en koe muuttuneeni kovin paljoa. Tarvitsen edelleen omaa aikaa ja oman harrastuksen, jotta jaksan. Minä en ole koskaan pystynyt olemaan vain äiti! En ole koskaan pystynyt heittäytymään äitiyteen niin, että olisin hukannut itseni. En usko, että olisin selvinnyt vauvavuosista, jos olisn täyshimoimettänyt ja vauva olisi roikkunut puoli vuotta täysin kiinni tississä. Tarvitsin ne omat reenihetkeni ja illanvietot Topin kanssa! Koen myös, että lasten on hyvä oppia tuntemaan olonsa turvalliseksi myös isovanhempien kanssa niin, että yökyläily ei ole mikän rangaistus ja stressin paikka vaan ihana, hauska, isovanhempien ja lastenlasten oma hetki.
Esikoisen kohdalla oli vaikea suhtautua kaikkiin vauvavuoden vaiheisiin stressaamatta, mutta kyllä ne vaiheet ja stressaamiset paljon ovat opettaneet! Alekasanterin kanssa en enää stressanut esim. imettämisestä tai ole ollut huolissani, jos poika ei suostu syömään. Tiedän, että ei se siihen kuole, jossei saa tissiä kaksivuotiaaksi asti tai jos joskus lounas ei maistu. Samat asiat kyllä edelleen ärsyttävät ja kitinä stressaa yhtälailla, mutta niistä ei ole varsinaisesti huolissaan vaan tietää, ettei lapsella ole mitään hätää eikä hänestä kasva mitään häiriintynyttä yksilöä vaikka hän välillä vain huutaisi hetken, jos mikään ei auta.
Se on jännä kun ei oikein edes muista elämää ilman lapsia! Tuntuu, että he ovat olleet meidän luonamme aina. Ei sitä edes jotenkin muista millaista elämä oli yhden lapsen kanssa – saati sitten ilman heitä. Kai se johtuu siitä, että lapset ovat niin suuri osa elämäämme, ettei jotenkin osaa eikä halua ajatella elämää ilman heitä.
Olen nyt ollut yhden vuoden ja neljä kuukautta äiti kahdelle lapselle. En ole koskaan uskonut siihen, että kaksi lasta ”menee siinä samassa”. Eikä se ikävä kyllä ole todeksi osoittautunutkaan. Joku joskus minulle sanoi, että kun lapsia on useampi, he oppivat odottamaan kun vanhemmat eivät vain pysty venymään kaikkialle. Minun kokemukseni on se, että he eivät todellakaan opi odottamaan vaan vaativat vanhemmilta enemmän. Kyllä siinä vain on pakko venyä ihan joka suuntaan. Tai kuunnella huutoa!
Mielestäni olemme onnistuneet hyvin siinä, että Sofia ei ole joutunut luopumaan mistään pikkuveljen synnyttyä. Jakamaan tietenkin, mutta ei luopumaan! Olemme säästyneet kaikenlaisilta mustasukkaisuuskohtauksilta yms. ja siitä olen hyvin kiitollinen. Osuutensa on varmasti sillä, miten olemme asiat hoitaneet, mutta tottakai myös Sofian luonteella ja iällä on ollut vaikutusta asiaan! Joka tapauksessa, on ihan mahtavaa seurata kuinka sisarusten yhteiset leikit ja touhut vain lisääntyvät ja heistä alkaa olla ihan oikeasti seuraa toisilleen.
Mutta siis viisi vuotta vanhemmuutta takana. Sofia päätti eilen, että synttäripäivänä on pakko päästä kampaajalle! Onneksi lähi-Prisma ei pettänyt ja saatiin prinsessalle kampaus ja latvat siistittyä. Tänään ei varsinaisesti vielä juhlittu vaan kahviteltiin vain Topin isän ja meidän äidin kanssa. Pappa (minun isäni) kävi nopeasti tuomassa lahjan, mutta ei halunnut jäädä kahville kun oli hieman flunssainen. Lauantaina sitten juhlimme minun puolen sukulaisten kesken, ensi viikolla Topin puolen kanssa ja sitten ensi viikon lauantaina on vuorossa kaverisynttärit!
-Riika
—
My girl just turned five! Today we went for hairdresser’s with her and my mom and Topi’s dad stopped by for coffee at the afternoon. My dad had a little flu so he just dropped the present for Sofia and didn’t stay for coffee.
-Riika
RIIKAVEE BLOGI 